MM-kartoittajaryhmän esittely 1/4

Talven kuluessa seuramme sivulla esitellään ryhmä henkilöitä, jotka valmistautuvat lähivuosina tekemään lukuisia kartoitus- ja karttasihteeritöitä Pohjois-Savossa. Helmenä projektissa ovat tietenkin vuoden 2025 MM-kilpailujen kisakartat. Ensimmäisenä esittelyvuorossa mies Kymenlaaksosta.

Kuka olet?

Janne Weckman, Vehkalahden Veikot

Milloin aloitit suunnistuksen?

Ensimmäinen kerta maastossa kartan kanssa oli varmaan 5-vuotiaana ja ensimmäinen kisa 7-vuotiaana. Eli niin kauan on tullut harrastettua kuin muistan.

Paras muistosi suunnistuksesta?

H8RV sarjan kolmas sija piirin oravanpolkukilpailussa vuonna 1985 on tärkeä muisto, joka sai kipinän lajiin syttymään. Tulihan se Jukolakin joskus voitettua, mutta näin jälkikäteen mietyttynä parasta oli kuitenkin kaikki se aika ja ne lukemattomat harjoitukset, leirit ja kisat VeVe:n porukassa, kun tavoittelimme kuuta taivaalta.

Erikoisin tapahtuma kartoitus- tai suunnistusurallasi?

Oli jo pimeää ja istuin autossa Eteläisen Ranskan maaseudulla, jossain Le Caylarin pohjoispuolella. Autoa ajoi Marc Lauenstein ja auto oli rekisteröity hänelle, joten siinä oli Sveitsin rekkarit. Repsikan paikkaa lämmitti Baptiste Rollier ja vierelläni vasemmalla puolella istui Tuomas Mattila. Kaikilla oli päässään otsalamppu, sillä ilma oli viileä ja olimme pukeutuneet valmiiksi hyökkäämään maastoon harrastamaan yö-suunnistusta. Tavallisen sukankuluttajan mielestä pelkästään tämä tilanne saattaisi olla erikoinen, mutta tilanne muuttui vielä erikoisemmaksi, kun huomasimme takanamme olevan auton vilkuttavan sinisiä valoja pysäyttämisen merkiksi. Marc veti auton sivuun hieman ennen kuin olisimme kääntyneet sivutielle. Kun auto oli pysähtynyt, kävi mielessäni että olimme kenties ajaneet ylinopeutta. Kesti ehkä kaksi sekuntia ja jokaisen oven eteen ilmestyi sotilaspukuinen mies rynnäkkökivääri edessään. ”Klunks”, kuului Tuomaksen kurkusta. Tajusimme nopeasti, että kyseessä ei ehkä ollutkaan poliisi. Marc ruuvasi ikkunan auki. Alkoi ranskankielinen sananvaihto, josta Tuomas ja minä emme tietenkään mitään ymmärtäneet. Marc nousi ylös autosta ja avasi takaluukun. Kuulin kuinka kassejamme käytiin läpi ja mietin olinko ottanut jotain arvotavaraa mukaan, mutta muistelin, että siellä ei vaihtovaatteiden lisäksi ollut mitään varastettavaa. Takapaksi meni kiinni ja nyt näin kuinka yksi miehistä piteli kädessään valkoista pilleripurkkia vakava ilme naamallaan. Baptiste nousi ulos ja meni selittämään jotain ranskaksi. Selitys jatkui jonkin aikaa ja mietin yritettiinkö meitä lavastaa johonkin rikokseen? Katsoin vieressämme kököttäviä miehiä kivääreiden kanssa, ja vaikka heillä ei olisikaan kovat piipussa, ymmärsin karkuun yrittämisen huonoksi ideaksi. Sen paremmalta idealta ei myöskään tuntunut hyppääminen etupenkille ja kaasuttaminen karkuun. En uskonut, että 1,4 litran koneella varustettu Opel Corsa riittäisi karistamaan vihollista, vaikka en heidän autostaan nähnytkään kuin etuvalot. Yhtäkkiä kuulin Marcin äänessä kevyemmän sävyn ja katsoin kuinka hänen ilmeensä alkoi kirkastua samaan tahtiin kuin häntä kuulustelevan miehen ilme sai pettymyksen omaisen häivähdyksen. Marc ja Baptiste istuutuivat takaisin autoon ja miehet ympäriltämme palasivat omaansa. Nyt Sveitsiläisillä ystävillämme oli aikaa kertoa englanniksi, että rajavartiolaitos oli pysäyttänyt meidät ollen varmoja, että olimme viemässä huumausaineita metsään. Ilmeisesti meidät oli nähty jo aiemmin samoissa puuhissa, siis yö-suunnistamassa, ja joku paikallinen oli antanut siitä ilmoituksen. Baptisten aspiriinipurkki oli vielä vahvistanut epäilyjä. Yö-suunnistus ei tainnut olla siinä määrin tuttu harrastus, että se olisi suoralta kädeltä käynyt selitykseksi. Helpotuksen huokauksen jälkeen kurvasimme maaston laitaan, laitoimme nastarit jalkaan ja kirmasimme kivien ja pusikoiden täplittämälle laidunmaalle kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt vain tuli mieleen, että näin kerran kuitenkin tapahtui.

Paras kartta Suomessa?

Itse ajattelen, että hyvä kartta on kuvausohjeiden mukainen, sijaintitarkka ja luettava. Hyvää on myös jos kohteet erottuvat kartalta samassa suhteessa kuin maastossa ja käyrät on uitettu niihin paikkoihin joissa maastossa on näkyviä muotoja. En silti lähde tässä yhteydessä näillä kriteereillä arvioimaan mitään vaan heitän tähän, vanhana Kymenlaaksolaisena, Repoveden kansallispuiston (olisiko ollut Veijo Tahvanaisen n. 1993 piirtämä?) suunnistuskartan. Tämä siksi että maasto on maailmanluokkaa ja kartta tehty kynällä ja paperilla, eli se on enemmänkin taideteos. Mutta myös siis erittäin hyvä kartta, jolla oli ilo suunnistaa.

Roolisi MM-Kuopion kartoitusprojektissa?

Karttojen tekeminen ja mahdollisesti ns. karttasihteerin työt.