Voiko suunnistukseen narahtaa kertalaakista? Esittelyvuorossa mies, jolla on Porista hyviä muistoja.
Kuka olet?
Jarmo “Jake” Puttonen, 51-vuotias luokanopettaja Jyväskylästä.
Milloin aloitit suunnistuksen?
Isä vei kuusivuotiaana Joutsan Pappisten kyläkoululla johonkin suunnistustapahtumaan. Laiskana en ole viitsinyt vaihtaa lajia sen koommin.
Paras muistosi suunnistuksesta?
KLL 1984 loppusuora Porissa.
Lisäksi leireiltä ympäri maailmaa on tarttunut kovalevylle uskomattoman hienoja aistimuksia. Joskus treenistä, mutta useimmiten niistä hetkistä maastossa, kun on aikaa katsella, kuunnella ja elää hetkeä keskellä ei mitään. Ehkä kaikkia niitä hetkiä yhdistää tunne siitä, että on yksin vieraassa paikassa kenenkään häiritsemättä, mutta halutessaan sieltä osaa aina tulla ihmisten ilmoille.
Erikoisin tapahtuma kartoitus- tai suunnistusurallasi?
Kartoittaessa on aina hieno fiilis, sillä tietää oppivansa tuntemaan kyseisen maaston paremmin kuin kukaan muu. Kohtaamiset eläinten kanssa tuovat aina jotain primitiivistä pintaan. Viimeksi näin kävi talvella 2020, kun keskityin Luhangassa piirtämään kalliomuotoa tabletille niin keskittyneesti, että havahduin yhtäkkiä siihen, että joku pehmeä nojasi pohjettani vasten. Kun sain säikähdyksestä pysähtyneen psykofyysisen minäni taas käynnistymään, niin vierestä killitti jonkun metsästyskoira minua silmiin.
Paras kartta Suomessa?
Niitä valmistuu useampi vuosina 2022-2025 Kuopion alueelta.
Roolisi MM-Kuopion kartoitusprojektissa?
Karttasihteeri eli suunnittelen karttojen layoutit ja editoin ratatiedostot. Maastohommiin hyökkään, jos Jannelta tai Timbeltä tulee siihen komennus.